– Huh, aikamoinen tahti, Tanja kommentoi, kun hän jäi kahden Petrin kanssa.

– Pääset hommiin huippukokin kanssa, Petri naurahti.

– En ole ollenkaan varma, että se on hyvä idea. Nolottaa pakasteateriamme. Mitä ihmettä Topi ajatteli hankkiessaan valmisruokaa.

– Varmaan vain ajan säästämistä, Petri kohautti olkapäitään ja ilmoitti vetäytyvänsä hetkeksi omaan huoneeseen. – Minulla on pino dekkareita. Arvelin, että ne tulevat tarpeeseen.

– Mikä on meneillään?

– Ostin Lars Keplerin uusimman Unissakävelijän. Hän keksii mielikuvituksellisia juonia, vaikka kirjat ovat aika raakoja.

– Ei kiitos minulle. Väkivalta tulee uniin. Otin mukaan pari romanttista Lucinda Rileyn romaania.

***

– Täällähän sinä olet, Kimmo tuli hetken kuluttua keittiöön ja sitoi esiliinan eteensä. – Katsotaan, mitä tämä kaikkitietävä herra ohjaaja on varannut meille.

Tanja avasi pakastimen oven ja esitteli pakkauksia.

– Kalakeittoa, broileripataa, lohifileitä, pakkaus naudan jauhelihaa, grillimakkaroita. Ei onneksi pakastepizzoja. Kelpo annoksia kaikki, ei siinä mitään, Kimmo arvioi. – Entä mitä muuta löytyy?

– Juureksia sekä kuiva-aineita. Jääkaapissa on lisäksi kaikenlaisia aamiaistarvikkeita.

– Mitä sanot tyttöseni, jos aloitamme lohikeitolla? Käyttäisin mieluiten tuoretta kalaa, mutta mennään näillä. Laita annos sulamaan. Parantelen sitä kermalla, kuivatulla tillillä ja voinokareella sekä kalafondilla. Lisukkeiksi raastettua kaalia ja porkkanaa majoneesin kera. Tuore sitruuna ja oliiviöljy sopisi paremmin, mutta käytetään olemassa olevia raaka-aineita luovasti.

***

Kaikki kokoontuivat odottavan näköisinä keittiön pöydän ääreen. Petri otti kameran käsivaralle ja seurasi, kun Kimmo kantoi höyryävän lohikeiton tarjolle.

– Hyvältä näyttää, Topi sanoi ällistyneenä. Hän oli odottanut kalpeaa annosta. Poikamiehenä hän oli tottunut tulemaan vähällä toimeen.

– Maku on kohdallaan, juuri sopivasti suolaa ja paahdetut ruispalat voin kanssa täydentävät annoksen, Krisse innostui.

– Haluaako joku lasillisen kylmää valkoviiniä vai oletteko mieluummin vesilinjalla? Topi kysyi ja toi pullon pöytään.

– Minä ja Petri ollaan töissä, mutta kaadan halukkaille, Tanja tarjoutui.

Kaikki muut paitsi Kimmo halusivat, sillä pieni kevennys tuntui hyvältä.

– Autan latomaan astiat tiskikoneeseen, Janne sanoi aterian päätteeksi.

– Hienoa, apu otetaan vastaan, Tanja hymyili. Hän oli katsellut huumorinpilkettä miehen silmissä. Vaikutti siltä, että tämä osasi hurmata hauskoilla jutuilla.

– Anteeksi uteluni, mutta mitä instrumenttia soitat? Tanja kysyi korjatessaan astioita tiskipöydälle.

– Mitä vain, mutta pääasiassa kielisoittimia. Kitaraa, banjoa, jopa luuttua sekä tietysti pianoa.

– Laulatko?

– Pienimuotoisissa karonkoissa tietysti. Otin kitaran varmuuden vuoksi mukaan.

– Sille tulee varmasti käyttöä, Tanja vakuutti ilahtuneena.

***

Janne sai soittaa jo ensimmäisenä iltana. Yhteinen keskustelutuokio oli ollut valaiseva, mutta hyvin ennalta arvattava. Topi piti sitä vain lämmittelynä. Hän toivoi kuulevansa syvällisempiä tunteen purkauksia, mutta rauhoitti itseään ajattelemalla, että aikaa oli runsaasti.

Illalla miehet kävivät saunassa, naiset eivät. He eivät halunneet pilata kampauksia.

– Sana on vapaa. Voitte jutella rauhassa. Petri laittoi kameran lataukseen, Topi kertoi tullessaan saunatakissa takan ääreen.

– Johan tässä onkin jännitetty, Krisse puuskahti ja kaatoi itselleen tukevan paukun pöydällä olevasta viskipullosta.

Jannella ja Patrikilla oli oluttölkit kädessä. Tanja ja Armi nauttivat täyteläistä punaviiniä. Petri oli käynyt ennen saunaa lenkillä ja ilmoittanut vetäytyvänsä aikaisin.

– Kodikasta, Armi huokasi ja katsoi ripsiensä alta Patrikia, joka siirtyi välittömästi hänen viereensä sohvalle.

Krisse päätti tarkkailla tilannetta. Hän vainusi saavansa kuvausjakson päätteeksi jymyuutisen julkaistavaksi. Hän oli jo ehtinyt kirjoittaa ensivaikutelmiaan.

KRISSE

Tunnen kutkuttavaa jännitystä, sillä vaikka näennäisesti olemme samalla viivalla, pinnan alla on vaarallisia tunteita. En usko, että oli sattuma valita osallistujiksi julkisuuden henkilöitä, joilla kaikilla on ollut vaikeaa. Sain jo ennakkomakua, että yhdellä on itsetunto hukassa, toinen käyttää mielialalääkkeitä, kolmannella on ongelmia toimeentulossa, neljännellä ikä painaa enkä minäkään ole puhdas pulmunen. Kenelläkään ei vaikuta olevan vakituista parisuhdetta. Tästä tulee mielenkiintoista.

Topi on ärhäkkä kuin terrieri, mutta pitää toistaiseksi matalaa profiilia. Kuvaussihteerityttö on tehokas. En ymmärrä, miksi hän antaa ohjaajan pompottaa. Kuvaajasta en osaa sanoa mitään. Hän piileksii vähin äänin kameran takana. Seuraan erityisen tarkasti Armin ja Patrikin suhteen edistymistä. Ensioireet ovat jo nähtävissä… Hyvä, kun Topi ei huomannut pyytää meiltä vaitiololupausta. Voin siis herkutella vapaasti.

***

Illanvietto sujui vaisusti. Topi yritti piristää tilannetta paistamalla takassa makkaraa, mutta onnistui vain käristämään palat mustanpuhuviksi.

– Janne, kuulin, että sinulla on kitara mukana. Soittaisitko meille unimusiikkia, Topi pyysi huomatessaan, etteivät vieraat olleet puhetuulella.

– Mitä haluatte kuulla? Janne kysyi palattuaan kitaran kanssa.

– Jotain haikeaa, Kimmo pyysi. – Kävin nuoruudessani silloisessa Neuvostoliitossa seminaarimatkalla ja ihastuin slaavilaiseen melankoliaan.

– Sopiiko Uralin pihlaja? Janne kysyi ja näppäili säveliä.

Tanja yllätti kaikki laulamalla kirkkaalla äänellä kertosäkeistön.

– Minäkin olen ollut työmatkoilla Venäjällä, hän kertoi.

– Tunnet varmaan tämän? Janne kysyi ja soitti tunteikkaasti Moskovan valot.

Tanjan silmät kostuivat. Hän muisteli kaihoisasti liian nuorena kuollutta rakastettuaan.

***

TOINEN KUVAUSPÄIVÄ

Topi haukotteli aamulla ja otti päänsärkytabletin. Ulkona satoi keveitä lumihiutaleita. Yömyssy oli tullut tarpeeseen, mutta nyt olo tuntui raskaalta. Hän arveli mustan kahvin piristävän ja lähti keittiöön. Vain Tanja, Petri ja Kimmo olivat paikalla. Termoskannussa oli kuumaa vastakeitettyä kahvia ja liedellä poreili kullankeltainen munakas.

– Olen pahoillani, pekonia ei löytynyt, mutta paahtoleipää senkin edestä. Maistuuko? Kimmo kysyi.

Topi nyökkäsi, vaikka arveli, ettei saisi palaakaan alas. Miksi hänen piti juoda liikaa? Ensimmäinen kuvauspäivä oli sujunut kohtalaisesti, mutta oliko se ollut liian vaisu. Tänään olisi syytä yrittää enemmän.

Tanja kävi Topin kehotuksesta koputtamassa oville. Itse kukin tuli silmiä hieroen aamiaiselle. Tanja lastasi astianpesukoneen täyteen heti, kun viimeisetkin olivat valmiit. Topi yllätti ehdottamalla ulkoilua.

– Olemme villin luonnon armoilla. Tehdään yhdessä retki ja keskustellaan sen jälkeen liikunnan merkityksestä. Laittakaa lämmintä päälle, sillä lumisade on yltynyt.

Tanja pudisteli päätään, kun näki Krissen liukastelevan lenkkitossuilla. Olivat ne kyllä astetta paremmat kuin korolliset nilkkurit. Armi oli kietonut pörröisen hartiahuivin ympärilleen ja näytti suloisen tyttömäiseltä. Patrik piti hänelle seuraa.

– Lähellä on hieno kukkula ja sen huipulta upea näköala, Topi kannusti ja johdatti joukkoa kapeaa metsäpolkua ylöspäin.

– Onko pakko? Eihän sieltä näe tässä säässä mitään, Krisse purnasi, mutta seurasi kiltisti.

Petri kulki kameran kanssa edellä takaperin, jotta sai kasvokuvia. Janne harppoi pitkin askelin ja otti Krisseä käsipuolesta, kun mäki muuttui yhä jyrkemmäksi. Kimmolla oli selvästi vaikeuksia pysyä muiden vauhdissa.

– Onko tämä ihan viisasta? Tanja kysyi pelätessään, että joku liukastuu.

Hänen pelkonsa ei ollut turha, sillä Krisse parahti kaatuessaan.

– Nilkka taisi murtua, miten ihmeessä pääsen takaisin, hän valitti suureen ääneen.

– Palataan koko porukka, Topi päätti ja tuki Jannen kanssa Krisseä.

Tämä nilkutti, mutta Tanja epäili, että hän kaipasi vain huomiota. Topi kietoi tukisiteen, kun he pääsivät takaisin ja sanoi, ettei vamma ollut vakava.

– Nilkkasi on vain nyrjähtänyt, se on aamulla kunnossa. Annan sinulle viskipaukun, niin toivut saman tien.

Krisse nautti saamastaan erikoiskohtelusta ja kohotti lasinsa voitonriemuisesti.

– Salut, parasta lääkettä mitä tiedän.

– Retkemme jäi vähän kesken, mutta kokoonnutaan oleskelutilaan. Kertokaa spontaanisti, mitä luonto teille merkitsee, Topi kehotti.

Kun Petri käynnisti kameran, Patrik aloitti.

– Olen kaupunkilaispoika ja pelkään eksyväni metsään. Uskalsin tulla mukaan vain, kun meillä oli kokenut opas.

– Luotin sinuun. En arvannut, että olisimme eksyneet kahdestaan, Armi hihitti Patrikin kainalossa.

– Minä olen vanha eränkävijä. Jos joudumme suunnistamaan täältä pois, johdatan teidät turvaan, Kimmo vakuutti.

Tanjalla oli ennakkoaavistus, että niin voisi todellakin tapahtua. Janne vakuutti seuraavansa epäröimättä Kimmoa.

– Minä lähden täältä vain ambulanssilla, Krisse voihki ja hieroi näyttävästi kipeää nilkkaa.

– Unohdetaan tämä seikkailu, Topi sanoi turhautuneena. – En odottanut tällaista lopputulosta. Pidetään tauko ja kokoonnutaan puolen tunnin kuluttua lounaalle. Tipuli, mitä herkkuja taiot meille tänään?

– Jos et muista, olen Tanja ja yritän tehdä parhaani Kimmon kanssa, Tanja puuskahti turhautuneena.

– Hyvä on, odotamme innolla, Topi rauhoitteli ja lähti huoneeseensa. Hän katsoi puolillaan odottavaa viskipulloa kuin rakastettua. Aamupäivän ohjelma ei ollut sujunut suunnitelmien mukaan, mutta päivä oli vielä nuori.

***

– Tyttöseni, mitä kokkaisimme tänään? Kimmo kysyi.

– Lämmitämme varmaankin jonkun valmisannoksen, Tanja vastasi nolona.

– Ei hätä ole tämän näköinen. Mitä sanoisit uunijuureksista ja makkarasta?

– Sopii mainiosti, mutta kypsennys kestää.

– Et ehkä kuullut, mutta sovin Topin kanssa, että meillä on tunnin tauko. Ehdimme mainiosti, jos autat pilkkomaan ainekset.

Kun keittiöstä tulvi tuoksuja, vieraat istahtivat pöydän ääreen.

– Maistuuko aperitiivi? Topi kysyi toiveikkaana. Päänsärky oli yltynyt ja hän kaipasi loivennusta.

– Mitä on tarjolla? Patrik kysyi.

– Viiniä ja väkevämpiäkin löytyy. Varustin baarikaapin viimeisen päälle.

– Minulle Gin tonic, mitä muut haluavat?

– Lasillinen valkoviiniä, Armi ja Krisse sanoivat yhteen ääneen.

– Minulle kylmä olut, Janne pyysi.

– Entä sinulle Kimmo?

– Ei kiitos mitään. Haluan maistaa annostamme selvin päin.

Tulikuuma vuoka kermalla ja yrttisuolalla maustettuja uunijuureksia sekä sinapilla valeltuja makkarakuutiota sai suosiota.

– Aika hyvät nämä pakasteannokset, Topi yritti vitsailla.

Tanja loi häneen jääkylmän katseen, mutta malttoi olla moittimatta.

***

– Haluan, että sukellamme iltapäivällä syvemmälle mielen sopukoihin. Kertokaa spontaanisti pahimmista peloistanne, Topi kehotti, kun kaikki olivat kokoontuneet oleskelutilaan.

Hän pettyi, sillä keskustelu soljui mitään sanomattomissa teemoissa. Löytyi pimeänpelkoa, ahdistusta ja turhautumista, mutta ei mitään konkreettista. Esiintyjät olivat selvästi varovaisia sanoissaan.

– Saatte vetäytyä kirjoittamaan tunteistanne. Odotan rohkeita kannanottoja, Topi tyytyi sanomaan terästetyn iltateen jälkeen.

TOPI

Mikä tätä porukkaa vaivaa? Kaikki vain hymistelevät, vaikka odotin railakkaita kannanottoja. Valitsinko turhaan esiintyjiä, joilla kuvittelin olevan luurankoja kaapissa. Krisse on kokenut burn outin, Armin väitetään päässeen missiksi naisellisilla avuilla, Patrik kärsii mielenterveysongelmista, Janne on tuurijuoppo ja Kimmo entinen alkoholisti. Hän ei ilmeisesti voi ottaa enää tippaakaan viinaa. Ei minunkaan pitäisi, mutta en välitä. Tästä viikosta täytyy selvitä voittajana. Työkaverit löivät vetoa, että ohjelmasta tulee floppi. Jos se minusta riippuu, ei taatusti tule.

***