Huomista en voi tavoittaa,

liian kaukana aina se on,

minut aika eteenpäin kuljettaa,

mutta huominen,

se on tavoittamaton.

Vaikka säteet nousevan päivän,

ajatuksiani valaista jo voi,

sen todeksi nähdä saan käyvän,

vasta kun yö valossa vaikeroi.

Ja nyt kun uuteen päivään,

olen saanut matkustaa,

minä mietin mihin eilinen jäikään,

enkö voi enää sitäkään tavoittaa.

Pian on taas ilta ja sitä myöten yö,

aika edeltään aikaa hetki hetkeltä syö,

kunpa minä ymmärtäisin

noiden hetkien merkityksen,

ja aarteikseni ne käsittäisin,

toiveeksi huomisen, muistoksi eilisen.