Tunnen itseni neiti Marpleksi. Tosin matkassa ei ole kudinta eikä rikoksiakaan tiedossa. Istun tukevalla tuolilla perhehotelli Barbien allasbaarissa Rodoksella. Edessäni on lasillinen kirpeänkylmää retsinaa ja kreikkalainen salaatti. Tomaatit ovat meheviä, sipuli makeaa ja oliivit taivaallisia fetasta puhumattakaan. Lisään pinnalle kullankeltaista …
Lue koko teksti”Pieni vauva käsivarsillaan, kukallinen leninki päällään, suu somasti mutrussa ikään kuin hieman tyytymättömänä poseerasi Annikki valokuvaajan kameraan. Tukka oli juuri pesty ja papiljoteilla kiharrettu ilmaviksi Rita Hayworth-kiharoiksi ja värikin oli vielä tuleentuvan viljan värinen. Arkipäivä koillisessa Hämeessä, maaseudulla ja pitkän …
Lue koko tekstiEdgar Rice Burroughs, tavaan kirjan kannesta. Ihme nimi miehellä. Mutta kirjat ovat jänniä, Tarzan pärjää viidakossa rosvoille ja krokotiileille. Ei jää koskaan häviölle, ainakaan kirjan loppuun asti.
Äiti avaa oven.
– Kävisitkö kaupassa.
Äänestä kuulen, että se ei kysy vaan …
Lue koko tekstiTempasin auton oven auki ja kiipesin auringon kuumentamalle istuimelle. Pobeda tuoksui tutulta, joltain kummalta keinoaineelta, johon sekoittui hienoinen bensan tuoksu. Tuoksu se minusta oli, ei haju. Bensan tuoksussa oli jotain kiihottavaa. Se antoi ymmärtää, että jossain oli kone, joka vei …
Lue koko tekstiNousen liittymästä Nynäsvägenille ja painan kaasun pohjaan. Takapyörät vinkaisevat mukavasti. Auton peräpää laskee lähelle kuumaa kesäasvalttia ja kaksi neliömetriä konepeltiä kohoaa näköesteeksi. Joudun kohottautumaan pehmeältä keinonahkapenkiltä nähdäkseni tien. Skylarkin kaikki 360 hevosvoimaa repivät pienen rivitalon kokoista peltilaatikkoa kohti Tukholman keskustaa. …
Lue koko teksti– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue koko teksti
Olin 1980-luvulla UNHCR:n projektijohtajana Sudanissa. Tehtäväni oli tarjota työtä ihmisille etiopialaisten sisällissota- ja nälkäpakolaisleireissä, perustaa tuulensuojaistutuksia, kasvattaa polttopuuta ja istuttaa hedelmäpuita. Etiopian pakolaisia tuli rajan yli miljoonittain. Riutuneita, sairaita, likaisia, häväistyjä ihmisiä, jotka olivat menettäneet kaiken. Asuminen hätäisesti …
Lue koko teksti
Vuonna 1987 lähdin Sudaniin työskennelläkseni YK:n pakolaiskomissariaatin projektijohtajana Itä-Sudanin pakolaisleireillä, Sinisen Niilin varrella. Saharan laitamilla en päässyt tuhansia ja tuhansia kameleita ja ajoittain runsaita muuttolintuparvia lukuun ottamatta tutustumaan Afrikan eläimistöön, joten hankkiuduin heti tilaisuuden tullen lomamatkalle Keniaan safarille päästäkseni. Afrikan …
Lue koko teksti