Sanojen lähteillä
”Mama, istuthan mukavasti. Tämä on surullinen tarina”, Miranda aloitti. Hän oli sekoittanut molemmille kullankeltaiset juomat. Laseissa oli ananasmehua (purkista), Malibua ja kookosmaitoa. Jääpalat kilisivät.
”Tyttö, hemmottelet minua. Tämä maistuu ihanalle”, Mama huokasi.
”Vietin kaksi viimeistä lomaviikkoa kookospalmusaaren pohjoisrannalla. Kaipasin hiljaisuutta …
Lue koko tekstiPrologi
Tuuli ottaa männyn siemenen
hellästi
lennättää
niin ettei edes huomaa
siemen juurtuu
mihin tuuli sen asettaa
I
Minun juureni ovat kasvaneet tähän kirottuun maahan. Ne ovat porautuneet syvälle savipeltoon. Kivien välistäkin ne ovat paikkansa hakeneet. Paljon syvemmällä kuin …
Lue koko tekstikesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillen
lumiperhoset
Lue koko teksti
Saaresta saareen pakenen,
valveesta
uneen.
Olen terroristi, olen
tuhatyö, suoritan
merten alaista tehtävääni
jonka luonnetta
minulle ei ole vielä kerrottu.
Etsin ostoskeskuksesta
vastauksia, ehkä ostin
väärät verhot, kahisevat
(joku voisi kuulla);
ehkä minut siksi on kahlittu
tähän liittoon
tähän raskaitten …
Lue koko teksti
Vuonna 1987 lähdin Sudaniin työskennelläkseni YK:n pakolaiskomissariaatin projektijohtajana Itä-Sudanin pakolaisleireillä, Sinisen Niilin varrella. Saharan laitamilla en päässyt tuhansia ja tuhansia kameleita ja ajoittain runsaita muuttolintuparvia lukuun ottamatta tutustumaan Afrikan eläimistöön, joten hankkiuduin heti tilaisuuden tullen lomamatkalle Keniaan safarille päästäkseni. Afrikan …
Lue koko tekstiKoko syksyn tuuli on paiskonut merta vasten niljakkaita rantakallioita. Olen kärsivällisesti
odottanut sen tyyntymistä, vaikka tiedän, ettei niin kävisi hetkessä, tuuli on armoton. Lopulta
meri antaisi periksi niin tuulelle kuin pakkasellekin ja alkaisi hiljalleen jäätyä. Myös tuuli
rauhoittuisi, kyllästyisi moiseen …
Tulimeri riehuu korkkimetsissä leviää Monchiquen kukkuloille hukuttaa kaiken elävän jättää jälkeensä mustan surman hiiltyneet puut ja savuavat rauniot Keltainen taivas sataa tuhkaa pohjoistuuli puhaltaa palavan lohikäärmeen kaupungin laitaa merelle Tuskaiset lokit naukuvat kuin kissat tummat pilvet huokaisevat ja puhkeavat hillittömään… Lue koko teksti
Pekka seisoi talonsa kuistilla ja katseli kuinka parven ensimmäiset hanhet kaartelivat kullanruskeaksi paahtuneen sänkipellon ympärillä. Pelto levisi hänen talonsa edessä miltei silmänkantamattomiin, aina naapuripitäjään asti. Aamuisin auringonnousu hivuttautui pellolle kuin puuron ylle juoksutettu hunaja, värjäten sängen tulenkarvaaksi. Nyt ei aamuaurinkoa …
Lue koko teksti