Sanojen lähteillä
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaaEi perkeleitä ole olemassa, eihän?
Lapsuutta en kaipaa takaisin. En nuoruuttakaan. Elin ne jo. Perusteellisesti. Onko mennyt aika edes muistelemiseen kummoinenkaan?
Ideologisen Idän ja Lännen sapelienkalistelu oli hermoja raastavaa. Nopeasti piti käydä koulu, vielä nopeammin saada ammatti. Sitten juoksujalkaa repimään …
Lue koko teksti
Lähetin 90-luvun puolivälissä kolmelle arvostetulle kustantajalle tekstinipun. Ajatuksena oli, että kun eläkeikä lähestyy, suhahdan seuraavaan duuniin. Siihen aikaan aina kustannusfirma lähetti juu tai ei – vastauksen. Kesti puolitoista vuotta, ennen kuin kyselin ensimmäiseltä käsikseni perään. Siitä ei kuulemma …
Lue koko tekstiNyt se lehahti kaiken maailman tuuliin – puin ylleni kolttavaimon puvun. Lensin ja uneksin.
Tapausseloste
En tiennyt mihin ryhdyin.
Aika monelle kävi samalla tavalla vuonna 2020. Tulevaisuus oli hämärän peitossa. Päiviin tuli monenlaista epävarmuutta. Ihmiset sekoilivat salaliittoteorioissaan. Huhut kiersivät.
Sitä …
Lue koko tekstiMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä- sarjasta n:o 15
Samuelin kanssa oli vähän samanlaista kuin maalla sateen jälkeen. Minä olin se sateenhäntä, joka paksuna jöntikkänä jumahti odottamaan taivaanrantaan kuusien sahalaidan nirkkoihin. Siitäkään ei tiennyt tuliko vai menikö. Ensin tanner tömisee ja tulikeihäät pilkkovat …
Lue koko teksti
Ennen isot kotieläimet ostettiin määkimään, ammumaan ja röhkimään talouden ja toimeentulon varmistamiseksi. Karjalassa elukat majoittuivat samaan yhteistalouteen ihmisten kanssa. Mutta Länsi-Suomessa kaikki eläinlajit saivat omat asumuksensa: karsinat, possulat, kanalat, lampolat, navetat. Järjestys se olla piti talonpidossa.
Koiraa tarvittiin pihapiirin ja …
Lue koko teksti
PAKKOMUUTTO
Ote romaanikäsikirjoituksen viimeisen luvun alusta
Ulkona näytti tuulevan mereltä päin. Ilma olisi kevyt hengittää. Katselin olohuoneen leveästä ikkunasta pihalle. Rouva Tuhkanen selkäni takana rupesi juttelemaan eteiseen juosseiden poikien kanssa.
Vanha pariskunta kulki kauempana hiekkatiellä kaljujen puiden takana. Miehellä …
Lue koko teksti
Kyllä naisten häpeäkulttuuri on merkillinen kaapu. Kaapua sovitetaan niskaasi väkisin, ellet sovinnolla ryhdy suu supussa kaavamannekiiniksi
Kovin hanakasti ulkoapäin määritellään naisen laatu. Yritäs nyt olla niin ja näin, muuten …
Kun nuorena opettajana aloitin työni, huomautuksia tuli liian avarasta …
Lue koko teksti
Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastapäisellä kummulla kohosi jokivarren komein kivikirkko, sen takana kirkonkylän koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen äitini näki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelmätarhaan. Vasemmalla näkyi …
Lue koko tekstiPASURIN TYTTÄRET
OTE ROMAANISTANI
Suomalaisen Allidan ja hänen miehensä Vasilin eli Willyn keskustelu Karjalanmaan kommuunin keittiössä 30-luvulla. Allida ihmettelee, ettei systeemi takaakaan kaikille yhtä paljon hyvää.
– Minä kotona kuulin saarnoja samanarvoisuudesta. Äiti Forssan käynyt. Täällä syön paremmin, asun paremmin. …
Lue koko tekstiMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä -sarjasta n:o 9
Vähän aikaa me asuttiin Turussa Vartiovuoren rinteessä. Hassu talo. Kun meni parvekkeelle, seisoi kirkon etupihalla, vaikka asunto oli kuudennessa kerroksessa. Kerran Niko lukitsi minut parvekkeelle ja lähti itse taas Portsaan juopporeissuillensa. Sillä oli nainen …
Lue koko teksti
