Kunnianosoitus runoilija Helvi Juvoselle

***
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
(hän kirjoitti)
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.

***
Surun äkkinäisyys, loukkaukset ulkoa, yksin .
Minä jolla ei näemmä ole aikaa toipua, mutta jossa on kaikki aika.
Ilo mukanaolleesta, ja suru.
Minä suojaton, tai, puolustamassa .
Jääkausi ja kaikki myrskyt .
***
Nautinto ja suru itsen suunnistaumisista ulkona.

Älkää veistäkö minua (hän kirjoitti), sillä seison karhun näköisenä ja mietin.

Ahdistus siitä, etten ole minä tarpeeksi tai liian paljon minä puuttuu (kuten itsessäni).

En ole kylmä (hän kirjoitti). Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
****
Minän ja toisen minän impulssin ymmärtämisen ilo.
Minän taito joka on toinen minä.

Minä koulutettavana, ei niille jotka veistävät – aika muodolleni.
Minä levon lupauksen ja ruumiin päähänpistojen jänteessä.