Hirren muisti on mielenkiintoinen seikka, jota en ole tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tottahan se muistaa, kasvun, kaadon, höylän. Metsäsilmä on minusta jännittävä ja raikas ilmaus. Loppu hieman hämmentää, kivi tulee kuvaan odottamatta. Siihen asti olen lukijana tuijotellut ajatuksissani vanhan mökkimme hirsiseinää. Kivi saa katseen harhautumaan muualle, ehkä odotin tässä kohtaa vielä jotain lisää hirrestä, vedestä, kasvusta tai puhujasta.