Minun piti

kertoa sinulle

mitä rakkaus on

parhaimmillaan

sitoutumista

totuuden puhumista

pahimmillaan

pelkoa

lymyilyä

selittelyjä

valheita

 

Jos haluat rakastaa

niin rakasta

Jos haluat lähteä

niin lähde

Jos haluat jäädä

niin jää

Mutta jos lähdet

älä koskaan palaa.

Sen minä sinulle sanoin

ja menin vessaan itkemään.

 

Olisin halunnut

vielä kerran

istua kanssasi

hetken

puhumatta

liikkumatta

aistia ikuisuuden ja

yrittää palata lähtöruutuun,

siihen hetkeen

kun sinua ei vielä ollut

kun menin kotiin

kun avasin postin

kun ruokin kissan

kun söin tekomuusia ja porkkanaraastetta,

sitten kahvia ja hillomunkki

ja tosi vähän tiskiä

eikä yhtään murheellista ajatusta

ennen sinua

 

Kadunkulmassa,

siinä vähän ennen

aktikvariaattia,

siinä missä kerran

sattui se kolari josta kerroit,

juuri siinä minä näin sinut,

tai siis teidät.

Juoksin pois

ja kuolin,

ainakin vähän.

Mutta kun sinä panit

minä rakastuin

sinuun ja panemiseen

ja tyhjiin lauseisiin

ja lupauksiin

niin uskottaviin, etten tiedä

mihin sitä vertaisin.

 

Silloin oli kaikki vielä toisin.

Miksen ota ja soita:

sorry, tää on tässä

ehkä joskus toiste

ehkä joku muu

ehkä ei enää koskaan

missään

kukaan

Mikä on? Miksen soita?

Se on sitä kun ei vain voi,

kun aina ja koko ajan muistan

kätesi

huulesi

silmäsi

äänesi

Se on sitä, kun ei halua

unohtaa

ei muistaa

ei muistella

Mitä haluat?

et vastannut

ehkä et tiennyt

ehkä et voinut

sanoa sitä suoraan

 

Kymmenen yhteistä vuotta, kerroit

yksi keskenmeno

yksi konkurssi

yksi kuollut kissa

yksi jalkavaimo

Olin siis ainut?

Yksi elämä, sanoit kuiskaten

tämä sama elämä

tämä ainoa elämä

 

Olisitpa täällä, sanoit kun soitin

Mitä tekisit, kysyin

Tiedät kyllä

sitä samaa, mitä aina

kumpi ehtii ensin

paita

housut

sukat

ja kohta sukellat

ja meri velloo

–       rakkauden meri.

 

Joinakin päivinä

tuska ja ikävä

jumittavat kahvitauot.

En sano mitään

vaikka Seiskassa

Kanerva kertoo,

miten kaikki on lavastusta.

Oraalla

hapuillen etsin turvaa

ja saan

pikapanoja

viestejä

sori, nyt en voi

sori, huomenna

sori, joskus toiste

sori, vähän myöhemmin.

 

Sitten se tuli – tieto

ettet enää voi

että kun valinta osui sinuun

silloin on mentävä

kun ura on nousussa

niin se vain on

täytyy priorisoida

olla uskottava

kunnollinen

perheellinen

Mutta entä rakkaus?

kysyin hiljaa.

Mitä teen sille?

Mietitään, sanoit

enhän lähde kauas

ja tulen aina kun voin

 

Ja minä

kuin koiranpentu

läähätän ja itken

vielä vähän

ihan vähän vain

silitä päätä

edes vähän

Sitten voit lähteä

Mutta älä palaa, kuiskaan

älä enää koskaan

palaa

 

Olisin halunnut

vielä kerran

istua kanssasi

puhumatta

liikkumatta

tuntematta

itkemättä

vielä yhden kerran

vain tämän yhden kerran

pyysinkö liikaa?

Mutta

sori, et voinut

sori, ei nyt

sori, ehkä myöhemmin

sori, älä soittele

 

Katson kun

kamera näyttää sinua

suoraan edestä

hymyilet

jossakin kaukana – varmaankin Afrikka

Hetken zuumaus

tumma rouva

chanel-jakku

Aran mustat kengät

kylmä katse

Mutta entä rakkaus?

kysyn hiljaa