Avainsana: aika

RUNOT

Kivi kirjoittaa

Hautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …

Lue koko teksti
ASIAPROOSA

Kielletyt sanat

Samuli Paronen: Maailma on sana

Ata Hautamäki kysyi Kirjailijanlopuissa: Saako fiktiossa n-sanaa käyttää 1950-luvusta kirjoittaessaan?

Keskustelun aloitti Emilia, joka sanoi, että elämme ja kirjoitamme vuonna 2022: EI SAA!

 Seuraava tekstini on yritystä ymmärtää, onko myös sana maailma.

Poimintoja pitkästä keskustelusta:

Lue koko teksti
ROMAANIT

Tulossa:Krypto

Esikoiseni kannet.

Onko sinulla hetki aikaa? Kysymys pysäyttää Juhanin, ja pian koko maailman, ja ihmiskunta alkaa käydä eloonjäämiskamppailua, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat vain askeleen päässä toisistaan.

Juhani havaitsee olevansa ainoa ihminen, joka pystyy yhä liikkumaan ja vaikuttamaan asioihin. …

Lue koko teksti
Pöytälaatikko

Karjarannan Kauko

Meillä oli talleilla, keittiössä ja puutarhalla aina ihmisiä, jotka eivät kelvanneet muille. Niitä tuli ja meni. Meidän talo oli semmoinen puolimatkan krouvi, vanha kuninkaan pysähdyspaikkakin kuulemma ollut ja kunniallinen talo kaikin puolin. Ihmisiksi elettiin ja armeliaisuus oli haudanvakava etuoikeus.

Ettei …

Lue koko teksti
Pöytälaatikko

Vanhat avioliitot

Vanhat avioliitot ovat kuin museoidut talot. Sokkelin nurkkakivet ovat vinossa, sammalta alimman laudoituksen rakosissa. Rakennuksen pohjan ristimitta on aikoinaan tomerin kourin ja hellin mielin mitattu. Ilman alituisia kuntotarkastuksiakin talo on pysynyt pystyssä. Kivijalan tuuletusluukusta kulki aikoinaan kissa, nyt talon alla …

Lue koko teksti
RUNOT

Päivät rimpuilevat

Päivät rimpuilevat

vaikka kaupunki on

vailla

 

vuoria, niiden välisiä notkelmia

 

kellareita on

rotkoja joihin saapuu 

odottamatta

 

hissit

kipuavat kuiluja

kuin jatkuvasti lisääntyvät liskot

puiden runkoja

 

mieluummin

levittäisin siivet

rotkon

kuin hissikuilun yllä

 

laskeutuisin

päivien väliin…

Lue koko teksti