Tekijä: Riitta Komppa

Kasvoin Satakunnassa, opiskelin Helsingissä, nykyisin olen vantaalainen. Työvuodet kuluivat IT-alalla. Olen pienestä pitäen ollut lukija. Kouluvuosina kirjoitin päiväkirjaa, runoja ja lyhyitä kertomuksia, mutta se jäi siihen. Paljon myöhemmin, kun olin jo eläkkeellä, perustin puutarhablogin ja aloin ottaa valokuvia. Seuraava askel olikin kurssi, jossa omiin valokuviin liitettiin lyhyitä tekstejä. Sanoitukseni yllättivät, nehän olivat lähes runoja!  Siitä lähtien olen kirjoittanut ja opiskellut kirjoittamista. Löysin uuden, kiehtovan maailman, josta en ollut osannut edes haaveilla. Olen julkaissut kolme runokirjaa omakustanteena BoD:lla: Mistä minä tietäisin, 2020 En muista lähteneeni, 2021 Unen kadonnut aika, 2023 Runojeni aihepiiri tiivistyy toisen kirjani takakansitekstissä: muistoista ja unista tähän päivään, lapsuuden järvestä avaruuteen, humoristisesta totiseen, kantaa ottavasta absurdiin, kivistä ja kallioista, kaloista ja kärhöistä.
RUNOT

Kirkasta ja sameaa

Ajatukset rahisevat				
katkeilevat ja juuttuvat 
erota siinä sitten 
kirkasta sameasta. 

Voiteluöljy 
taisi valua tyhjiin
kuka potkaisi 
kumoon kanisterin 
kuka pelkäsi, vastusti
riippumatonta käsittelyä,

onhan se työlästä
joka debatin jälkeen
voidella liitokset ja saranat
koota kesken jääneet 
kolhiintuneet
kitisevät
aihiot.
Lue koko teksti
KIRJAT RUNOT

Pelkistynyt

joitakin aikoja sitten      onneton
		huusin keuhkoni pihalle 
			   eikä kukaan ottanut koppia
	putosivat kuralätäkköön 
	saivat kuumetaudin
		mutta siitä en tiennyt mitään
		
olin perhosenkevyinen 		
		leijuin ulos ikkunasta 
			   pakahduin painottomuudesta

				   kunnes
sydän alkoi tuntua raskaalta ja vetää kohti maata 
	revin sen esiin	   meilasin 
Lue koko teksti
RUNOT

Joen kansa

Jokea ei enää ole,	 
ei ole ollut aikoihin, 
ei vuosikymmeniin.
Tuskin kukaan enää muistaa, 
mitä oikeastaan tapahtui.

Jotka myöhemmin kävivät siellä, 
kertoivat miten uoman harmaa savi 
oli halkeillut isoiksi laatoiksi, 
joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, 
ja tuntemattomat kukat 
sädehtivät pitkin 
Lue koko teksti
RUNOT

Puhtaat pilvet

yksitoista kesää kuin kadonnut
kannoin itseni ulos, harteillani
kaikki mihin käteni oli koskenut
en halunnut jättää mitään
vaikkei olisi muutakaan paikkaa
ei muuta tehtävää, merkitystäkään

viimeisen kerran kuljin läpi pihan
jokainen tuuma sormilleni tuttu
jokainen ruusunpiikki ja kärhönnuppu
vielä suljin …

Lue koko teksti