Tekijä: Riitta Komppa

Kasvoin Satakunnassa, opiskelin Helsingissä, nykyisin olen vantaalainen. Työvuodet kuluivat IT-alalla. Olen pienestä pitäen ollut lukija. Kouluvuosina kirjoitin päiväkirjaa, runoja ja lyhyitä kertomuksia, mutta se jäi siihen. Paljon myöhemmin, kun olin jo eläkkeellä, perustin puutarhablogin ja aloin ottaa valokuvia. Seuraava askel olikin kurssi, jossa omiin valokuviin liitettiin lyhyitä tekstejä. Sanoitukseni yllättivät, nehän olivat lähes runoja!  Siitä lähtien olen kirjoittanut ja opiskellut kirjoittamista. Löysin uuden, kiehtovan maailman, josta en ollut osannut edes haaveilla. Olen julkaissut kolme runokirjaa omakustanteena BoD:lla: Mistä minä tietäisin, 2020 En muista lähteneeni, 2021 Unen kadonnut aika, 2023 Runojeni aihepiiri tiivistyy toisen kirjani takakansitekstissä: muistoista ja unista tähän päivään, lapsuuden järvestä avaruuteen, humoristisesta totiseen, kantaa ottavasta absurdiin, kivistä ja kallioista, kaloista ja kärhöistä.
RUNOT

Jouluruno

Jossain itkee lapsi 
jossain huudetaan, paiskotaan ovia
joku kajauttaa trumpetistaan Uralin pihlajaa
toinen hakkaa patteria
kaduilla ambulanssien ujellukset 
            leikkaavat ristiin
aurinko tuskin raottaa uutimiaan.

Silloin putoaa eksynyt tähti 
keskelle hämärtyvää pihaa 
            kivitalojen kehässä
ja asfalttiin aukeaa valkea kukka,

joka ei 
Lue koko teksti
RUNOT

Hämärää

astelen poikki kuusikon
poikki hämärän huoneen
väistelen juuria, kiviä
juuret vaihtavat paikkaa
kivet varjoja täynnä		

kätkössä etäinen taivas
kuusten latvojen taivas
juurilla hämärän halkoma maa 
poljetut neulaset ja
kivien rauhattomuus			

        kuka itkeä nyyhkii illan laskoksissa
        sekö sadun prinsessa, 
        joka noiduttiin 
Lue koko teksti
RUNOT

Kuumaa kesää


auringon häikäisy sulkee silmät

      kuuma ilma tuskin liikkuu

kuivuus ei tuoksu miltään – ellei sitten

            neulasilta ja pölyltä

mustarastas ei vähästä väsähdä

*

astun varovasti vehreyteen

valon ja varjon vuoropuheluun

vihreän eri sävyihin, kerroksiin

*

pienet lemmikit veden äärellä

            sinisiä 
Lue koko teksti
RUNOT

Kolme talvea tilapäisyyttä

työmaakoppien värileikki, betonisiilojen keltainen ylväys

erisukuiset kurjet kurottavat kilpaa kohti taivasta

kaiken keskellä ahertavat kellanvihreät muurahaiset

uuden sydämen hopeanhohtoinen kuori

kohoaa kerros kerrokselta

illan tihkusateessa eriväriset pallot

tanssivat kameran linssissä

*

TULKAA TÄNNE KAIKKI MAHTUU MUKAAN

*

hissi ylös huojahtelee, …

Lue koko teksti
KIRJAT RUNOT

Oikea hetki

marjatuomipihlaja on täynnä valkoisia kukkia
	kun seuraavan kerran tulen mökille
		ne ovat varisseet maahan

kesällä marjat alkavat kypsyä
	kun seuraavan kerran tulen mökille 
		linnut ovat ahmineet kaikki
		(ja koristelleet ulkokalusteet)

jos en tänään ota lauseita kiinni 
	niin huomenna on jäljellä 
			
Lue koko teksti
KIRJAT RUNOT

Soutaja

kun kaislojen rahina ahdistaa
veneen laidat valittaa
anna airojen levätä

     kuka laskee kuikan huudot ja silkkiuikun poikaset
     mistä tiedät ettei
          loputonta ruovikkoa tarvitse pelätä
     mistä tiedät ettei
          aurinko erehdy suunnasta

saaressa salainen paikka
     unet nuotiotulista ja sateesta teltan kattoon
     ehkä
         
Lue koko teksti
RUNOT

Katkennut melodia

Kevättuuli lauloi joka kadunkulmassa
yhteisten päiviemme keveydestä,
luulin että voimistuvat duurisoinnut 
kantaisivat kuohuna vuosien harjalla,
					
vaan syksyllä 
sammuivat soinnut		
kun lausumaton lähtösi		
jätti katkenneen melodian 
repaleisiin öihin.

Valottomien kuukausien 
loputtomat tunnit
pyörittivät samaa 
kertosäettä,		
					
oli sitten päivä tai yö
aina 
Lue koko teksti
KIRJAT RUNOT

Luukut auki

maaliskuu ei pysy kasassa 
repeilee joka suuntaan
katse likaista lunta täynnä
hiekoitushiekkaa, jäätä ja rapaa kujien varsilla

pilvet roikkuvat matalalla 
kunnes valon mahti avaa luukut 
                        herättää
prinsessan tornikamarissaan
laitapuolen kulkijan puistonpenkillä
saa tähyämään yli loskan
kohti toivoa tai turhaa odotusta

Lue koko teksti
KIRJAT RUNOT

Aika odottaa

Kun sumuisena pakkasaamuna helmikuussa
	tutun kävelyreitin varrella
puiden ja pensaiden 
	puhtaaksi riisutut oksat 
jopa hiljaa surisevat suurjännitejohdot,

kun ne huurteen kuorruttamina 
	eivät näytä kylmiltä, vaan tuntuu 
kuin aika odottaisi ja voisin kietoutua 
hiljaisuuteen, ohueen ja painottomaan.
Lue koko teksti
RUNOT

Seula vai suppilo

silloin kun vielä olin joku muu
halusin kulkea läpi toisenlaisen elämän
ja kaikki kysyivät mitä ihmettä tarkoitan
en tiedä vielä vastasin
katsotaan kun pääsen alkuun
onko se seula vai suppilo
vaiko kulmikas kärrynpyörä  

lähtöruutu piti valita
pakkaanko Samsoniten 
ja arvon 
Lue koko teksti