Asetuin sängylle varovasti. Rupesin hengittämään pitkiä syviä vetoja. Samalla laskin koko ruumiini yli laineilevia aaltoja. Jos heti pääsisi lähtemään … Jos heti lähtisi, ehtisi. Ei kyllä ehtisi, kinasin mielessäni hengittämisen tahtiin. Ei millään ehdi. Perkeleen Ante. Hiukan helpotti. Kokeilin lujempaa: …
Lue koko teksti
Tänään he kuitenkin päätyivät ylelliseen ja kalliiseen diskoon ylhäällä Collserolan rinteillä. Paikka oli tuhatkahdeksansataaluvulla rakennetussa huvilassa. Korkeita koristeltuja huoneita, romanttinen puutarha ja uskomaton näköala yli Barcelonan valojen, aina kauas ulapalle, missä sataman edustalle ankkuroitujen kirkkaasti valaistujen laivojen valot välkkyivät peilityynessä …
Lue koko tekstiPROLOGI
”Tuokaa vettä, pitää saada lisää ämpäreitä. Onko kutsuttu palokunta?”
Ympärillä juoksi miehiä edestakaisin. Johan seisoi hiljaa paikallaan, katseli palavaa tulta. Äiti oli siellä. Korvissa kaikuivat äidin viimeiset sanat.
”Rosvojaryöväri-rosvojaryöväri-rosvojaryöväri”, hän supisi hiljaa itsekseen.
Katu oli täynnä juoksevia askeleita, lyhyitä …
Kreetta-Stiina saa palvelupaikan Oulusta. Rippikoulun jälkeen äiti uskaltaa päästää hänet yksin. Kaikki vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa, nyt on Kreetta-Stiinan vuoro. Arvo-veljellä on kaupungissa vakituinen työ konepajan apumiehenä. Kesällä hän kävi näyttämässä vasta vihittyä vaimoansa. Aliisa lupasi kysellä Kreetta-Stiinalle …
Lue koko teksti
Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja väkivaltaisesta merimiesisästään Håkanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen elämän täysin sekaisin.
Ensimmäinen viikko Håkanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan isä oli kireä ja häntä häiritsi lähes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja …
Lue koko tekstiOte romaanista Pasurin tyttäret, Turbator 2015
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein yö. Aliisa oli ollut sairaalassa pitkän tuurin, kaksi normaalia vuoroa peräkkäin. Koskaan ei etukäteen voinut olla täysin varma, milloin osastoilta pääsi hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. Hän oli …
Lue koko teksti
Joki oli jo herännyt aamuun, kun Andreas näki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. Näkeekö joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eivät nuku, vaan ympäröivät kuin joki laivan, kantavat kuin äiti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina …
Lue koko tekstiAluksi tuntui hyvältä, sellaiselta kevyeltä hälläväliltä. Kuin kehossa kaikki painava, lihakset ja luut, olisivat haihtuneet ja jäljelle olisi jäänyt vain ohuen ohut iho. Se piteli häntä koossa, ilman sitä hänen osasensa olisivat lentäneet taivaalle.
Hän kallisti päätään taaksepäin. Tähdet sujahtelivat …
Lluís nousi rappuset ylös principal-kerrokseen ja koputti leijonanpäisellä kolkuttimella oveen, jossa luki Pelotón. Huolimatta siitä, että se oli hänenkin ensimmäinen sukunimensä isänsä mukaan, tuon nimen näkeminen kaiverrettuna metallilaattaan tuntui jotenkin pelottavalta. Kuin hän olisi mennyt jonkin täysin …
Lue koko tekstiYöllä nukuin levottomasti. Ulkona oli kuulakka pakkasilma, revontulet välkkyivät ikkunassa kuin liekehtivä satumetsä. Aamuyön unenhorteen läpi kuulin pari kertaa talon nurkissa kolahtavan, pakkanen saattoi kiristyä. Kääriydyin Anten villapaitaan ja annoin Petruksen nukkua vieressäni sängyn toisella puoliskolla.
Niila käynnisti koulun autoa …
Lue koko teksti